Kiinalainen lääketiede

Perinteisen kiinalaisen lääketieteen klassikko ja sen teoreettinen perusta Huangdi Neijing Suwen Lingshu eli Keltaisen keisarin lääketieteen oppikirja koottiin 200-luvulla eaa, mutta siinäkin viitataan aikaisempiin mestareihin ja teoksiin. Säilyneet tekstit ja mm. hautalöydöt osoittavat kiinalaisen lääketieteen alkuperän olevan varsin kaukana muinaisuudessa, mutta jotakuinkin nykyisessä muodossaan sitä on harjoitettu ehkä 2500 vuotta.

mies_sivustaKiinalainen lääketiede tarkastelee ihmistä energeettisenä kokonaisuutena. Tämä tarkoittaa, että ihminen nähdään olentona, joka koostuu eriasteisesti tihentyneestä energiasta eli Qistä, ja että kaikki tämän Qi-kentän osaset ovat jatkuvasti yhteydessä toisiinsa. Eikä sekään riitä, vaan tämä sykkivä, väreilevä ja virtaileva kokonaisuus on myös jatkuvasti yhteydessä ympäristön Qihin: sääoloihin, vuorokauden vaihteluihin ja vuodenaikoihin. Ja tietysti muihin ihmisiin.

Ei ole ihme, että kiinalaisen lääketieteen sanasto, sen fysiologia, patologia, diagnostiikka ja hoito ovat kovin erilaisia kuin länsimaisen lääketieteen. Kiinalaiset ovat aina olleet kiinnostuneita nimenomaan siitä mitä ihmisessä tapahtuu, miksi ja miten tapahtuma heijastuu muualle elimistöön. Sen vahvuus on tapahtumien lainalaisuuksien selittämisessä, kun taas länsimaisen lääketieteen vahvuutta on yksityiskohtiin porautuminen solutasoa myöten. Nykyään kiinalaiset yhdistävät sairaaloissaan nämä kaksi tarkastelutapaa, ja sitä voi tosiaan sanoa kiinalaisen sairaanhoidon vahvuudeksi.

Kun ihminen nähdään tapahtumakenttänä, jossa prosessit kaiken aikaa vaikuttavat toisiinsa, lääkäri myös kohtaa aina potilaansa tässä ja nyt. Lääkäri ottaa huomioon vuodenajan (joka vaikuttaa ihmisen Qin tilaan), vuorokauden ajan (joka vaikuttaa ihmisen Qin tilaan), potilaan iän (joka vaikuttaa Qin tilaan), sukupuolen, yleiskunnon, perimän, historian, senkin mikä on tapahtunut eilen ja tänään, koska kaikki vaikuttavat tämän hetken tilanteeseen. Hän tietää, että potilas on liikettä, joka ei hetkeksikään lakkaa, ja siihen hänen on nyt vaikutettava tavalla, joka poistaa häiriöitä ja edistää harmoniaa. Vanhat tekstit sanovat tästä hetkestä, että ”se on kuin pitelisi tiikeriä hännästä”.

Energeettisen ihmiskäsityksen fysiologisena perustana on meridiaani-järjestelmä. Meridiaanit ovat Qin virtauksia, ja niiden koko, funktio ja virtauksen syvyys vaihtelevat. Ne ovat kuitenkin kaikki yhteydessä toisiinsa. Ne ovat myös yhteydessä suuriin sisäelimiin, aistielimiin ja muihin kudoksiin. Hoidossa käytettävät akupunktuuripisteet sijaitsevat päämeridiaanien varrella, mutta niitä on myös meridiaanien ulkopuolella. Pisteillä on tiettyjä ominaisuuksia, jotka voivat olla hyvinkin spesifisiä. Meridiaanien reittien ja pisteiden ominaisuuksien tuntemus on välttämätön edellytys hoitotyölle.